Suomalaisen oikeusjärjestelmän uusin pohjanoteeraus

Aina kun kuvittelen, ettei Suomen nykyinen oikeusjärjestelmä voi enää vajota alemmaksi, tunnun olevan ikävä kyllä väärässä.

18.3.2019 useat eri lehdet (mm. Iltalehti) uutisoivat tapauksesta kesältä 2018, jossa maahan ns. pakolaisena tullut afrikkalaistaustainen tekoaikaan noin 19-vuotias mies oli raiskannut väkivaltaa käyttäen 15-vuotiaan suomalaistytön.

Tytölle oli jäänyt teosta erinäisiä fyysisiä vaurioita henkisten ohella, eikä raiskauksessa ja käytetyssä väkivallassa sinällään ole mitään epäselvää lääkärinlausuntojen ja muiden todisteiden valossa.

Se, missä epäselvyyttä on jälleen kerran ollut, on suomalainen oikeuslaitos ja sen käsitys omasta tehtävästään. Se ei tunnu oikein ymmärtävän, että yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on langettaa tuomioita rikoksista niiden vakavuuden mukaisesti.

Raiskaaja, joka käytti teossaan väkivaltaa, jonka seurauksena tyttö mm. vuosi verta nenästään, sai teostaan ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Kyllä, tekijä sai alaikäisen väkivaltaisesta raiskauksesta ehdollista. Tuomion pituudeksi määrättiin tällä kertaa 2 vuotta. Lisäksi tekijä määrättiin yhdyskuntapalveluun 90 tunniksi ja maksamaan pieni 5000 euron rahallinen korvaus uhrille.

En yksinkertaisesti voi olla ainut, jonka mielestä tuomio ei ole missään määrin linjassa teon vakavuuden kanssa.

On päivänselvää, että teon uhriksi joutunut tyttö on traumatisoitunut vaikeasti ja teko on itsessään osoittanut täydellistä halveksuntaa toista ihmistä kohtaan – vieläpä puolustuskyvytöntä nuorta tyttöä. Teko on myös tehty vieraassa maassa, joka on antanut tekijälle varauksetta mahdollisuuden parempaan elämään ja luottanut häneen.

Oikeus kertoo mm. olevansa huolissaan tekijän ”sosiaalisesta selviytymisestä”, eikä halua vaikeuttaa tätä vankilatuomiolla. Se, miten kyseinen teko vaikuttaa uhrin sosiaaliseen selviytymiseen, ei tunnu oikeutta juurikaan kiinnostavan.

Jälleen kerran mätä oikeusjärjestelmä syö omaa uskottavuuttaan tällä tuomion irvikuvalla. Sylkemällä kansalaisia kasvoille kerta toisensa jälkeen tällä tavalla se väistämättä nakertaa itse paitsi uskottavuuttaan, myös legitimiteettiään kansalaisten silmissä. En yllytä väkivaltaan, mutta kuinka moni voi rehellisesti sanoa, ettei mielessä käy ajatus omankädenoikeudesta näissä tapauksissa? Haluaisin ainakin uskoa, että ihmisillä on vielä sen verran tervettä halua suojella omia lapsiaan ja viattomia ihmisiä yleensä, että nämä uutiset herättävät edes jotain tunteita eivätkä vain juokse silmien ohi julkkisjuorujen ja säätietojen seassa. Kaikesta huolimatta oikeuden ottaminen omiin käsiin ei voi kuitenkaan olla ratkaisu. Sillä ikävä kyllä ei tällä hetkellä saavuteta kauaskantoisia muutoksia.

Mitä on sitten tehtävissä? Toistaiseksi tavallisen kansalaisen keinoina on lähinnä paitsi oman mielipiteensä julkituominen ja asiasta puhuminen päättävissä asemissa oleville, myös äänestäminen. Ihmisiä, jotka haluavat kovempia tuomioita vakavista rikoksista on lukuisia – osa heistä myös politiikassa. Äänestämällä ihmistä, joka ajaa kovempia tuomioita, annat paitsi hänelle mahdollisuuden päästä päättämään asioista myös selkeän signaalin muille ehdokkaille, että oikeuskäytäntö ja sen lepsuus on teema joka äänestäjiä kiinnostaa. Asian tuominen julkiseen keskusteluun ja terveen oikeustajun omaavien ihmisten äänestäminen lakejamme säätämään ovat vähintä, mitä meidän tulisi tehdä.

Eduskuntavaalit ovat tulossa. Älä jätä ääntäsi käyttämättä.

Mainokset

Euroopan väestökadosta, korvausmaahanmuutosta, demokratiasta ja globaalista markkinataloudesta

Tosiasia, josta kukaan tuskin on eri mieltä on seuraava: maailmassa vallitsee tällä hetkellä massoittain tapahtuva yksisuuntainen väestön siirtyminen kolmansista maista ensimmäisiin maihin. Etnisesti alkujaan eurooppalaiset valtiot ottavat massoittain uusia asukkaita ei-eurooppalaisista valtioista. Maapallon selkein etninen vähemmistö ottaa keskuuteensa selkeimpiä enemmistöjä.


Toinen kiistaton tosiasia on seuraava: Eurooppalaisen sivilisaation ja muun läntisen maailman perustaneen valkoisen väestön oma syntyvyys on alempana kuin koskaan. Jotkut poliittiset puolueet esittävät alhaiselle syntyvyydelle ratkaisuksi nopeasti lisääntyvien maahanmuuttajien maahantuomista massoittain paikkaamaan ja korvaamaan tätä oman väestön alhaista syntyvyyttä.


Näistä ilmiöistä seuraa väistämättä kehityskulku, jossa eurooppalaiset ennemmin tai myöhemmin korvautuvat uudella hybridiväestöllä, jossa he niin geneettisesti kuin myös kulttuurillisesti jäävät määrältään pelkäksi kusiositeetiksi. Etniset sekaparit nopeuttavat tätä kehitystä ainakin geneettisesti, ovathan yksinomaan eurooppalaiset geneettiset ominaisuudet kuten vaalea iho, vaaleat hiukset, kirkkaat silmät ja tietyt kasvonpiirteet aina resessiivisiä eli väistyviä ominaisuuksia.

Äärimmillään joskus tuhannen vuoden kuluttua valkoisia eurooppalaisia ei välttämättä enää ole. Olemme kadonneet maailmasta. Siellä missä oli ennen eurooppalaisia, on vain uutta poliittisesti luotua identiteetitöntä sekakansaa.

Samalla katoavat orgaaniset ja aidot historialliset eurooppalaiset kansallisidentiteetit. Kulttuurit, arvot, perinteet, kaikki se muuttuu ja aikanaan katoaa peruuttamattomasti kaiken tämän luoneen väestön mukana.

Mikään muu etninen ryhmä ei ole samanlaisen paineen alla. Valkoiset eurooppalaiset ovat luokittelutavasta ja lähteestä riippuen enää noin 8-15 % maailman väestöstä. Mikäli kehityskulku jatkuu nykyisen kaltaisena, ovat valkoiset vähemmistö myös yhä useammissa omissa isoissa kaupungeissaan pian. Joissain, esimerkiksi Lontoossa, Pariisissa ja Frankfurtissa, alkuperäisväestön tilanne on jo tämä. Lontoossa virallisesti 45 % väestöstä on alkuperäisiä brittejä – toistaiseksi valkoisia kansalliseen taustaan katsomatta on yhteensä noin 60 %. Pariisin osalta virallisia lukuja on hankalampi saada, koska Ranskan valtio on kieltänyt väestön etnisen luokittelun tuohon tapaan, mutta katukuva kyllä kertoo kaiken tarvittavan. Saksan Frankfurtissa etniset saksalaiset jäivät vähemmistöksi vuonna 2017, 51,2 % asukkaista oli tällöin taustaltaan muita kuin saksalaisia. Monin paikoin muuallakin vähintään ei-eurooppalaisperäisten syntyvyys on jo selkeästi ohittanut kantaväestön syntyvyyden.

Näiden tosiasioiden edessä herää myös kysymys; mikä on niiden viimeisten omissa kaupungeissaan ja kotimaissaan vähemmistöksi jääneiden kanssaeurooppalaistemme lopullinen kohtalo? On mielestäni melko realistista ajatella, että se ei ole tietyn pisteen jälkeen kovin miellyttävä, kun katsomme miten Lähi-idän tai Afrikan väestöt ovat aina kohdelleet kaikkia vähemmistöjään, olivat nämä sitten uskonnollisia tai etnisiä. Pahimmillaan Euroopasta tulee uusi Etelä-Afrikka, parhaimmillaan ikuisen konfliktikierteen repimä uusi Lähi-itä.

Toistaiseksi tilanne pysyy yleisellä tasolla vielä näennäisen rauhallisena, koska hyvinvointivaltioilla on riittävästi resursseja pitää valtaosa ihmisistä tyytyväisinä. Nälänhätä, puute juomavedestä, lämmöstä ja suojasta eivät ole meillä vielä todellisuutta suurille ihmisjoukoille. Voimme vain arvailla, mikä tilanne on, jos jonain päivänä Eurooppaa ja muuta läntistä maailmaa kohtaa jokin kriisi, ja väestöryhmien välinen kilpailu resursseista kiristyy. Tämän kriisin voi laukaista useampikin asia; talouskriisi, luonnonkatastrofi, sota, alueellisen ja valtiollisen kantokyvyn ylittyminen yhä useampien ja useampien ihmisten siirtyessä Eurooppaan, tai kaikki nämä yhdessä.

Maailma meidän rauhanomaisen ja humaanin läntisen maailmamme ulkopuolella on valitettavasti raaka paikka. Eurooppalaisia lukuun ottamatta mitään muuta väestöä ei tunnu leimaavan samanlainen altruistinen tarve huolehtia toisista väestöistä ja edistää näiden hyvinvointia omalla kustannuksellaan. Vai onko jollain esimerkkejä ei-valkoisista maista, jotka olisivat esim. ottaneet toisessa maailmansodassa merkittäviä määriä eurooppalaisia pakolaisia tai lähettäneet apua Eurooppaan? Ovatko esim. Kiina ja Saudi-Arabia, jotka ovat molemmat vauraita valtioita, antaneet humanitaarista apua Jugoslavian tai Ukrainan kriisien aikana? Missä ovat Lähi-idästä tai Afrikasta lähtöisin olevat humanitaariset järjestöt?

Itsestään selvää on turha väännellä; ylivoimaisesti suurin osa humanitaarisesta avustustoiminnasta tässä maailmassa tulee läntisiltä valtioilta, joiden perustaja- ja enemmistöväestö on eurooppalaista. Suurimmat avunsaajat ovat muita kuin eurooppalaisia. Asia on aina ollut näin. Meille ei tunnu nykyään olevan ongelma kääntää selkäämme eurooppalaisille veljillemme kotimaissamme tai naapurimaissa, mutta etnisesti meille vieraat väestöt sen sijaan tuntuvat olevan lähtökohtaisesti tärkeämpiä ja kyseenalaistamattomasti ansainneet kaiken mikä on meidän.

Perinteisesti tuntuvat valkoiset olevan ainoa ryhmä, jota leimaa tämä mystinen tarve huolehtia nimenomaan toisista roduista ja näiden levittäytymisestä omalla kustannuksella. Luonnossa yksikään laji tai elävä organismi ei edistä omalla kustannuksellaan toisen levittäytymistä, eikä edes muualla ihmiskunnassa yksikään toinen etninen ryhmä toimi suuressa mittakaavassa näin. Ajatuksena se onkin täysin luonnonvastainen ja sairas.

Kyse ei tietenkään ole siitä, että valkoiset eurooppalaiset olisivat kollektiivisesti em. kannalla ja noin todellisuudesta vieraantuneita. Haluaisin ainakin uskoa, että enemmistö esim. suomalaisista auttaisi mieluummin hädänalaista suomalaista kuin kenialaista, jos saisi itse valita. Kyse on jälleen kerran siitä, että yhteiskuntiemme rakenteet ja hallitukset toimivat väestön etujen ja tahdon vastaisesti. Tuo toiminta maalataan mitäänsanomattoman poliittisen jargonin alle (”kehitysapu”, ”humanitaarinen maahanmuutto”,”humanitaariset projektit” jne.) ja siitä tehdään maan tapa – eräänlainen muuttumaton de facto asiantila. Jos kritiikkiä tulee, vedotaan kansainvälisiin sopimuksiin, EU:hun – kaikkeen muuhun paitsi oman kansan etuun ja tahtoon, joiden kuitenkin tulisi se ajava voima jokaisen poliitikon takana.

Tässä vaiheessa tullaan takaisin siihen, miksi jotkut poliitikkomme ensinnäkin ajavat massamaahanmuuttoa kolmansista maista ja haluavat lisätä sitä: he itsekin tietävät ettei oma kansa enää usko heihin eikä pian koe mitään syytä äänestää heitä. He tarvitsevat siis uusia äänestäjiä. Ehkä jopa kokonaan uuden kansan. Ottamalla ihmisiä kolmansista maista ja lupaamalla näille etuuksia valtion pohjattomasta kassasta, he ostavat näiden ihmisten äänet vuosiksi eteenpäin. Syntyy eräänlainen noidankehä, jossa tietyt poliittiset puolueet elävät maahanmuutosta ja maahanmuutto elää heistä. Mitä vähemmän koulutettuja ja kyvyttömämpiä uudet tulijat ovat, sitä parempi, koska tällöin heidän äänensä on helpompi ostaa pelkillä yksinkertaisilla lupauksilla kuten lupaamalla rahaa taikaseinästä. Näitä uusia äänestäjiä vakuuttamaan ei tarvita monimutkaisia suunnitelmia valtion ja Suomen kansan hyvinvoinnin edistämiselle, sillä nämä asiat eivät heitä yksinkertaisesti kiinnosta. He tulivat tänne resurssien perässä, eivät ratkomaan kestävyysvajetta, kansantalouden ongelmia tai uutta sote-mallia. Kunhan taikaseinästä tulee rahaa, ovat uudet tulokkaat tyytyväisiä. Vasemmistopuolueet elävät perinteisesti vain toisten kurjuudesta, uuden prekariaatin ja alaluokan luominen vanhan ja lähes kadonneen tilalle on heille välttämätön paha, mikäli he aikovat turvata oman äänestäjäkuntansa.

Myös nykyisellä elinkeinoelämällä, etenkin monikansallisilla suuryrityksillä, on omat intressinsä maahanmuutossa. Ne tarvitsevat vuorostaan paitsi halpaa työvoimaa, myös uusia kuluttajia alati kutistuvien hyvinvointikansojen tilalle. On selvää, kumpi on houkuttelevampi markkina-alue; 5,5 miljoonainen vai 11 miljoonainen Suomi. Heidän kannaltaan on myös vain järkevää hiljalleen tuhota vanhanaikaiset itsepäiset kansallisvaltiot ja kansat, koska jos ne pysyvät identiteetiltään liian vahvoina ja homogeenisinä, voivat ne löytää elämäänsä sisällön jostain muusta kuin teennäisestä ja juurettomasta globaalista kulutuskulttuurista ja materiaalisen pääoman ihannoinnista. Sitähän ei voida sallia, se on bad for business.

VIDEO: Nk. kansalaisjärjestö opettaa siirtolaisia valehtelemaan Eurooppaan pääsemiseksi

Mielenkiintoinen pätkä, jolla toimittaja-aktivisti Lauren Southern paljastaa kuinka häikäilemättömästi siirtolaisuuden ympärillä hääräävät niin kutsutut kansalaisjärjestöt saattavat toimia. Videolla näkyy mm. kuinka kansalaisjärjestön johtoportaaseen kuuluva edustaja kerskailee opettavansa siirtolaisia valehtelemaan rajaviranomaisille.

16-vuotiaalle turvapaikanhakijalle tuomio seksuaalirikoksista

Mm. Yle uutisoi seuraavasti tapahtumasta 15.2.2019:

”Alaikäiselle turvapaikanhakijalle vankeustuomio Porissa seksirikoksista

Mies syyllistyi 16-vuotiaana törkeään raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Nykyisin 17-vuotias turvapaikanhakija on tuomittu useista seksirikoksista kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen Satakunnan käräjäoikeudessa. Hän joutuu maksamaan myös 11 000 euroa korvauksia uhreille aiheutuneista kärsimyksistä ja lisäksi asianajokuluja.

Mies syyllistyi oikeuden perjantaisen päätöksen mukaan 16-vuotiaana törkeään raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tuomioon vaikutti alentavasti se, että teot oli tehty nuorena henkilönä.

Uhrit yläkouluikäisiä

Käräjäoikeuden antaman julkisen selosteen mukaan tuomittu mies oli 10–20 kertaa sukupuoliyhteydessä 14–15-vuotiaan uhrin kanssa. Lisäksi hän raiskasi toisen, 14-vuotiaan uhrin väkivalloin uhrin nimenomaisista kielloista huolimatta.

Tuomittu oli tutustunut raiskauksen uhriin sosiaalisessa mediassa. He tapasivat kasvokkain ensimmäistä kertaa tekoa edeltäneenä päivänä. Raiskaus tapahtui tekijän ystävän asunnolla. Tuomio törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli samaa uhria kohtaan tehdyistä teoista.

Oikeus hylkäsi miestä vastaan nostetut syytteet pahoinpitelystä ja toisesta törkeästä raiskauksesta. Syynä on se, että vastaajan syyllisyydestä jäi oikeudelle järkevä epäily ja asianomistajan kertomusten tueksi ei ollut välillistä näyttöä.

Tuomio ja oikeudenkäyntiasiakirjat julistettiin pääosin salassa pidettäviksi, koska ne sisälsivät uhreja koskevia arkaluonteisia tietoja.”

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10648972


Edellä olevaa uutista lukiessa herää väkisinkin jälleen kerran muutamia kysymyksiä:

  1. Kuinka on mahdollista, että nimenomaan turvapaikanhakijoissa tuntuu olevan uutisten valossa verrattain nuorissakin miehissä noin paljon seksuaalirikollisia? Vastaavia rikoksia eivät juuri kotimaiset pojat tee, eivätkä he varsinkaan tee niitä turvapaikanhakijataustaisille tytöille saati matkusta tekemään niitä toiselle puolelle maailmaa.
  2. Kuinka on mahdollista, että näiden seksuaalirikollisten tuttava- ja ystäväpiirissä tuntuu aina olevan niin paljon mahdollistajia näille rikoksille? Tässäkin tapauksessa raiskaus tapahtui viimekädessä tuttavan asunnolla, usein vastaavan tyyliset rikokset tehdään suoranaisesti porukassa, joko joukkoraiskauksena tai vähintään muun ystäväpiirin tietäessä asiasta.
  3. Mitä em. kaltainen karmea kokemus tekee nuoren suomalaistytön psyykelle ja kuinka se vaikuttaa suhtautumiseen vastakkaiseen sukupuoleen ja mahdollisiin perheenperustamishaluihin myöhemmässä elämässä?
  4. Miten monta suomalaista tyttöä ja naista menettää mahdollisuuden normaaliin elämään näiden tekojen takia? Kuinka monta suomalaista lasta jää syntymättä ja perhettä perustamatta näiden tekojen aiheuttamien traumojen vuoksi?
  5. Ja viidenneksi, voidaanko em. kautta nämä jatkuvat ulkomaalaisten suomalaistyttöihin ja -naisiin kohdistamat seksuaalirikokset nähdä jo yhtenä suurempana osana alkuperäisväestön hiljaista alistamista, syrjäyttämistä ja suoranaista tuhoamista? Ja kuinka tietoista se sitten on? Suurin osa ulkomaalaisraiskaajista tuskin sinällään tietoisesti käy tuhoamissotaa alkuperäisväestöä vastaan, mutta alitajuisesti monet heistä tuntuvat hakevan tietynlaista dominanssia ja ottavan lauhkealuontoisesta isäntäkansasta irti kaiken mitä saavat, välittämättä pätkääkään heidän hyvinvoinnistaan. Se, kuinka tietoista toiminta on, ei ole sinällään merkityksellistä. Se, mihin toiminta johtaa on.

Nykymallisen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden hinta ja seuraukset

Kesällä 2017 Suomea järkytti meillä ensimmäinen useampia uhreja vaatinut ääri-islamistinen terrori-isku. Nuori turvapaikanhakijana maahan saapunut marokkolaismies puukotti kymmentä ihmistä, tappaen heistä kaksi. Iskun hän teki terroristisessa tarkoituksessa ja tekijällä oli ISIS-sympatioita. Isku oli selkeää jatkumoa koko Eurooppaa edeltävät kaksi vuotta ravistelleille terrori-iskuille, joiden voidaan nähdä alkaneen pian vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkimainingeissa. Mutta ennenkaikkea Turun isku, samoin kuin muutkin Euroopassa islamistien toimesta tehdyt iskut, se oli jatkumoa Lähi-idän ja Pohjois- ja Itä-Afrikan kansojen sata-, ellei tuhatvuotiselle perinteelle. Kuinka monta syvän rauhan, kehityksen ja harmonian vuotta useimmat näiden väestöjen kansoittamista maista ovat kokeneet vaikkapa viimeisen 200 vuoden aikana? Kuinka kauan Islam uskontona on pyrkinyt väkivaltaiseen laajenemiseen ja toisten uskontojen syrjäyttämiseen? Jos et tiedä, niin voin kertoa sen sinulle: aina syntymästään asti.

Kun suuria määriä tietyn väestön ja kulttuurin edustajia siirtyy johonkin, siirtyy myös iso osa tuon alueen kulttuuria ja elämäntapaa heidän mukanaan. Historia ei tunne tässä juurikaan poikkeuksia. Kun kolmas maailma tuodaan hallitsemattomasti ja sinisilmäisesti Eurooppaan, siirtyvät myös kolmannen maailman ongelmat Eurooppaan. Niin yksinkertaista se pohjimmiltaan on.

Terrorismi. Lisääntyneet seksuaalirikokset. Lisääntyneet omaisuus- ja väkivaltarikokset. Jatkuvat kulttuurien ja uskontojen yhteentörmäykset.

Mikäli tietystä ilmiöstä ja toimintamallista syntyy mittavia ongelmia, on jossain vaiheessa alettava punnita sen tuomia etuja ja haittoja objektiivisesti. On mietittävä, mitä ongelmia nykyinen toimintatapa ratkaisee ja mitä se vuorostaan tuo tullessaan.

Onko nykyinen maahanmuuttomalli ratkaissut kolmannen maailman ongelmat? Voidaanko rehellisesti sanoa, että suurin osa siirtolaisista, jotka 2015 vuonna alkaneissa ”pakolaisaalloissa” tulivat olivat todellakin aidosti hädässä olevia pakolaisia, eikä paremman elintason perässä tulevia siirtolaisia, pääosin parhaassa iässä olevia terveitä miehiä?

Ja mikä käytännön hintalappu nykyisellä maahanmuuttomallillamme sitten on? Rahallisesti puhutaan miljardeista. Yksin vuonna 2016 maahanmuutto nieli kaikkineen Suomessa yli miljardi euroa valtion budjetista. Pakolaiskeskukset, sosiaalietuudet, uusien tulijoiden terveydenhuolto, ruokailu, harrastukset, vaatteet – kaikki se maksaa. Maksaja on viimekädessä aina suomalainen veronmaksaja. Suorat kustannukset vuosina 2015-2018 olivat noin 1,8 miljardia euroa, tähän ei ole laskettu mm. oikeuslaitoksen kuormittumista ja muita epäsuoria pienempiä kuluja. Nämä ovat summia, jotka valtio itse ainakin toistaiseksi tunnustaa – jokainen voi ne itse tarkistaa pienellä googlettelulla.

Rahallistakin menetystä suurempi menetys on yhteiskuntamme vakaus ja ihmisten turvallisuudentunne. Oulun ja lukuisien muiden paikkakuntien hiljattain paljastuneet turvapaikanhakijoiden tekemät seksuaalirikokset, Kajaanissa vuonna 2016 tapahtunut tappo, Porissa 2018 tapahtunut porilaisnaisen murha ja jo aiemmin mainitut Turun tapahtumat ovat vain jäävuoren huippu. Ne eivät ole yksittäistapauksia, vaan näkyvimpiä osoituksia jatkuvasta konfliktista, jonka kahden täysin toisistaan poikkeavan kulttuurin ja ihmisryhmän keinotekoinen, muuhun kuin yhteiseen tahtoon perustuva sijoittaminen samaan pieneen tilaan tuottaa. Muualla Euroopassa maahanmuuttajien levottomat ghetot joihin edes virkavalta ei mielellään mene, ovat jo todellisuutta. Kaikki muistanevat keinotekoisesti luodun monietnisen Jugoslavian hajoamissodat. Israelin ja Palestiinan jo vuosikymmeniä jatkunut konflikti on toinen hyvä esimerkki. Edes missään päin Lähi-itää eivät hieman eri uskonlahkoa edustavat muslimit pysty elämään rauhassa keskenään. Mikä saa jonkun olettamaan, että tällaisella mentaliteetilla varustetut ihmiset eläisivät rauhassa täällä? Mikä saa jonkun luulemaan, että sota-alueelta tulevat nuoret miehet, jotka jättävät paremman elintason perässä oman kotimaansa ja perheensä tuohon tilanteeseen, olisivat luonteeltaan lähtökohtaisesti sellaisia ihmisiä, joita haluamme naapureiksemme?

Yhteiskunta yleisesti on aina asukkaidensa summa. Se heijastaa niitä arvoja, tapoja ja tekoja joita sen muodostavat ihmiset omaavat ja harjoittavat. Lähi-idän ja Afrikan muslimimaat ovat sellaisia kuin ovat, koska enemmistö, kansankokonaisuus, on niistä tehnyt sellaisia. Ihmisellä ja kansalla on vapaa tahto muovata ympäröivästä maailmastaan haluamansa kaltainen. Esimerkiksi meillä Pohjoismaissa on valittu melko toimiva demokratia, sananvapaus, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo ja kaikilla mittareilla mitattuna melko onnellinen ja turvallinen valtiomalli. Lähi-idässä ja Pohjois- tai Itä-Afrikassa tilanne vaihtelee diktatuurista tai ISIS-tyylisestä sharia-laista sekasortoon ja sisällissotaan. Tasa-arvosta ja naisten oikeuksista on turha edes puhua niiden maiden kohdalla, joissa on hyväksyttävää pakottaa nainen käyttämään muslimihuntua, kurittaa tätä lyömällä ja viime kädessä vaikka kivittää tämä kuoliaaksi aviorikoksesta.

Kaikista kansoista ja uskonnoista löytyy toki yksilöinä hyviä ja huonoja ihmisiä, mutta kun satoja tuhansia, ellei miljoonia, siirtyy maailmanosasta toiseen alunperinkin kyseenalaisin keinoin usein järjestäytyneen rikollisuuden salakuljettamina jne, emme voi ajatella näitä ihmisiä pelkkinä yksilöinä. On katsottava muuttoliikkeen kokonaisvaikutusta – onko turvallista ottaa kerralla suurta määrää ihmisiä joiden taustoista emme tiedä mitään? Suuri joukko heikosti kotoutuvia siirtolaisia muuttaa aina peruuttamattomasti yhteiskunnan koostumusta ja syvintä olemusta. Haluammeko, että Eurooppa ja sitä mukaa meidän oma kotimaammekin näyttää vuosisadan päästä Bagdadilta tai Mogadishulta, vai haluammeko jättää lapsillemme sellaisen Suomen, jonka ainakin me 80-luvulla syntyneet olemme vielä saaneet periä – rauhallisen, vauraan ja suomalaisen?

Rajoja ei tarvitse sulkea kokonaan. Riittää, että oikeus asua Suomessa ja nauttia sen tuomista eduista ei ole itsestäänselvyys kaikille jotka tulevat rajan yli. On jo olemassa selkeät protokollat kuinka Suomeen voi muuttaa, tai tarpeen mukaan hakea täältä jopa turvapaikkaa. Nyt näitä protokollia ja käytäntöjä täytyy tiukentaa, tai Suomi jonka joskus tunsimme on pian lopullisesti historiaa.